Ihmisen suunnittelussa täytyy olla jotakin – ihmisten luonnossa, joka vetää ihmisen joko valtavan myötätunnon ja empatian kykyyn tai henkilöön, jonka sielu on niin syvälle upotettuna henkiseen rappioon, että hänen tarvitsee vain turvautua yrittääkseen täyttää “sieluttomuuden” tyhjiön, on suorittaa sanoinkuvaamattomia julmuuksia ja ponnistella jopa kansanmurhasta. Tämä ei suinkaan ole uusi ilmiö joidenkin lajien luonteessa. Ymmärrän, että on niin monia syitä, miksi ihmiset lankeavat tällaiseen elämäntapaan, mutta se ei millään tavalla oikeuta sitä, mitä “rikoksia ihmisyyttä vastaan” he ovat tehneet yhteiskuntamme haavoittuvimpiin ja syrjäytyneimpiin ihmisiin. En voi uskoa, että on ihmisiä, jotka tunnustavat uskollisuutta kristinuskolle tai millekään uskonnolliselle uskolle ja voivat tuntea olevansa oikeutettuja satuttamaan ja tappamaan muita ihmisiä.
Olen kyllästynyt käsittelemään tätä ikuiselta luonteemme virheeltä, että olen tullut paikkaan, jossa minulla ei ole vastauksia vastustamaan näitä hirvittäviä kostonhimoisia väkivallantekoja, joita kohdistetaan ihmisiin sekä kotimaassani että ulkomailla. Se ei vain sovi sielulleni! Pidän kiinni uskostani! Pidän kiinni henkisestä voimastani, joka on suojakilpeni täydelliseltä lannistumiselta! Pidän kiinni tiedosta, että me, myötätuntoiset ja vanhurskaat empatiakykyiset, puhumme edelleen totuuttamme ja puolustamme niitä, jotka eivät voi taistella yksin vapauden ja arvokkuuden puolesta.
En aikonut bloggata tänään! Aioin ottaa vapaapäivän toipuakseni ja elvyttääkseni henkeni! Päätin, että haluan mennä Home Depotiin ostamaan kukkia, jotta ainakin kotini olisi rauhan ja kauneuden pyhäkkö. Menin autooni ja sairastuin vatsaani! Yhtäkkiä sain näyn ICE:stä naapurustoni Home Depotin parkkipaikalla, joka kerää maahanmuuttajia ja heittää heidät merkitsemättömiin autoihin ja pakettiautoihin. Nousin autostani ja vilunväristykset valuivat ylös ja alas kehossani. Tunsin oloni pahoinvoivaksi! Tunsin itseni avuttomaksi! Tunsin itseni vihaiseksi!! Juuri kun suljin oven, sain ilmoituksen, että ICE oli liikkeen parkkipaikalla, johon olin menossa. En voinut uskoa, että “Suuri Henki” oli pysäyttänyt minut kuolleena ja lähettänyt minut takaisin taloon. En ole mitenkään voinut todistaa tuota julmuutta ilman, että minua olisi pidätetty. Tunnen itseni ja olisin vastannut fyysisesti ja sanallisesti.
Joten olen nyt sidottu kotiin. Menin frigin luo ja otin esiin inkiväärioluen ja istuin tietokoneeni ääreen. En voi pitää VAPAAPÄIVÄÄ!! Kun tätä irvikuvaa tehdään tässä maassa, osavaltiossani, kaupungissani ja yhteisössäni, minun on BLOGATTAVA, koska se on se, mitä Jumala antaa minulle hengellistä älykkyyttä ja hengellistä voimaa tehdä. Kuten Raamatussa sanotaan, mitä tiedän, että sitä ei lueta tai tulkita totuudenmukaisesti – Galatalaiskirje 6:9 (NIV): “Älkäämme väsykö tekemään hyvää, sillä oikeaan aikaan me korjaamme sadon, jos emme anna periksi.” En koskaan luovu “puhumisesta”, seisomisesta! Tai ilmestyminen paikalle! Oikeudenmukaisuuden puolesta! En voi väsyä! En voi heikentyä! Työtä on tehtävä auringonnoususta auringonlaskuun. Emme voi väsyä, ennen kuin työmme on tehty!
