8 luku
Lapset ovat suurin lahja ihmiskunnalle.
Tänään aion jakaa kirjani luvun 8 – “Vanhemmuuden lahjan omaksuminen: Kuinka luoda rakastava suhde lapsiisi”.
Saatavana: Amazon ja Barnes and Noble
Kysymys:
Mitä minun täytyy tehdä saadakseni selville, kuka lapseni on ja kuinka voin tukea lastani kohtalokutsun löytämisessä?
Näemme lapsessamme osan itsestämme ja samalla tunnistamme, että tämä lapsi on ainutlaatuisesti oma persoonansa. Ihmiselle on hämmästyttävä kokemus, kun hän ensimmäisen kerran tajuaa olevansa erillisiä olentoja vanhemmistaan. Vanhemman ja lapsen välinen suhde eroaa muista suhteista. Sinun täytyy kunnioittaa ja kunnioittaa lastasi sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin kuvittelet hänen olevan. Lapsillesi ei voi pakottaa identiteettiä. Voit rukoilla, että tietyt suurenmoiset ominaisuudet heijastavat heidän luonnettaan, mutta emme voi tehdä heistä jotakin, mitä he eivät ole. Jos yritämme manipuloida todellista olemusta siitä, kuka he esiintyvät, se ei vain kostaudu meille, vaan se aiheuttaa sinulle vanhempana suurta tuskaa ja pettymystä. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viettää loputtomasti vuosia vuorovaikutuksessa heidän kanssaan ja tarkkaillen heitä. “Suuri Henki” kutsuu meitä löytämään mysteerin siitä, kuka lapsemme on ja mitä hän on tullut antamaan panoksensa. Sinun on nimittäin valmistauduttava tähän “löytömatkaan” siitä hetkestä lähtien, kun lapsi liikkuu sisälläsi ja sinä vanhempana alat kommunikoida hänen kanssaan. Heidän elämällään on jumalallinen suunnitelma ja tarkoitus, ja sinun on vastattava heihin suurella odotuksella, sitoutumisella, intohimolla ja jännityksellä.
Varhaiskasvatuksessa tunnistamme kehitysvaiheet virstanpylväiden perusteella. Pidän tästä terminologiasta, koska olen visuaalinen ihminen ja haluan visualisoida lapseni kehitystä virstanpylväiden avulla. Se loihtii minulle kauniita kuvia. Voin pohtia monia Nikkin virstanpylväitä ja hymy hiipii kasvoilleni. Muistan, miltä tuntui, kun näin hänet ensimmäistä kertaa kaatumassa sängyllä. Muistan ilmeen hänen kasvoillaan, kun hän huomasi, että hän saattoi tarkoituksella kaatua yksin. Muistan, miltä minusta tuntui, kun hän löysi varpaansa, nousi seisomaan, ryömi, käveli, juoksi tai huomasi, että hän pystyi poimimaan esineen, pitämään sitä kiinni tai antamaan sen pudota tarkoituksella. Ilme hänen kasvoillaan kertoi minulle paljon hänen temperamentistaan ja vahvatahtoisesta persoonallisuudestaan.
Tarkkailin hänen kykyään olla sosiaalinen ja reagoida pienestä pitäen paitsi perheelle, myös perheen ystäville ja tuttaville. Mieheni oli suuren seurakunnan apulaispastori ja Niki kulki seurakunnassa ihmiseltä toiselle, eikä koskaan tuntunut epämukavalta tai epävarmalta. Tämä on hänen luonteensa vielä tänäkin päivänä. Kaikki lapset eivät ole tällaisia. Veljentyttäreni Robin oli hyvin tarkka siitä, kuka häntä käsitteli. Hän teki hyvin selväksi, ettei hän tuntenut oloaan mukavaksi lähiperheensä ulkopuolisten ihmisten kanssa. Hän valitsi ja valitsi, kenen hän antoi pitää itseään sylissään, ja sinun piti tehdä kovasti töitä ja kauan päästäksesi hänen fyysisen kontaktin sisäpiiriinsä. Robin on jo nuorena aikuisena hyvin tarkkanäköinen sen suhteen, kenen kanssa hän on tekemisissä. Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että hän on ujo, mutta hän todella tarkistaa heidät. Persoonallisuudet alkavat näkyä, kun he alkavat sopeutua ympäristöönsä. Jos sinulla on aikaa ja energiaa, suosittelen vahvasti, että yrität kirjoittaa päiväkirjaan lapsesi virstanpylväitä ja ainutlaatuisia havaintoja asioista, joita hän teki tai sanoi. On niin ihanaa katsoa taaksepäin ja pohtia näitä arvokkaita kertomuksia.
Seuraava velvollisuutemme lapsemme kehityksen löytämisessä ja vaalimisessa on antaa heille mahdollisuuksia, jotka tutkivat hänen lahjojaan ja kykyjään. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että yksi ensimmäisistä elementeistä, jolle meidän pitäisi altistaa lapsemme, on musiikki. Soitin musiikkia ja lauloin Nikille raskauteni aikana ja itse asiassa jopa heti synnytyksen jälkeen lauloin hänelle “erityisen pienen laulumme” toivottaakseni hänet tervetulleeksi tähän maalliseen maailmaan. Olen aina soittanut monenlaista musiikkia kotona ja autossa.
Kun hän oli vain kaksivuotias, osallistuimme USC:n musiikkiosaston Mommy and Me Movement and Rhythms -tunnille. Hän rakasti sitä ja se oli upea tapa saada laadukas kokemus lapseni kanssa. Olen vienyt hänet konserttisaleihin sekä konsertteihin puistoon. Niki on musiikillisesti erittäin lahjakas. En koskaan vaatinut häntä ottamaan musiikki- tai tanssitunteja, mutta tunsin, että minulla oli velvollisuus tarjota nämä kokemukset hänelle, jotta hän voisi tutkia mahdollisuuksiaan. Toinen altistuminen, jonka tunsin hänelle tärkeäksi, oli vierailu erityyppisissä museoissa. Nikin elämän ensimmäiset 12 vuotta hän vietti akvaariomuseoissa ja taidemuseoissa.
Lasten on kokeiltava fyysisiä, kognitiivisia ja taiteellisia kykyjään, jotta heillä on henkilökohtaista kokemusta, jonka perusteella he voivat tehdä valintoja. Minulle oli selvää ensimmäisistä havainnoistani Nikistä, että hän oli fyysisesti hyvin aktiivinen ja ketterä lapsi. Ilmoitin hänet David Rabbin lasten kuntosalille, kun hän oli noin 3-vuotias. Tämä oli yksi parhaista päätöksistäni. Davidilla on taustaa sekä lapsen kehityksestä että fyysisestä kunnosta. En usko, että olen koskaan nähnyt hänen kaltaistaan ohjelmaa. Tämä ohjelma loi pohjan Nicolen urheilijan uralle. Hän on kokeillut ja on melko taitava kaikessa tenniksestä, uinnista, surffauksesta, lumilautailusta, rullalautailusta, golfista, koripallosta ja jalkapallosta. Voin kiittää David Rabbia ja hänen vaimoaan heidän näkemyksestään, jonka mukaan lapset tarvitsevat foorumin, jossa he voivat kehittää fyysisiä taitojaan, mutta myös kehittää hyvää itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja. Suosittelen vahvasti, että vanhempana teet kaikkesi etsiäksesi tilaisuuksia altistaa lapsesi kokemuksille, jotka edistävät kasvua ja kehitystä kaikilla heidän elämänsä alueilla.
Lapsemme on tarkoitettu “suuruuteen” ja me olemme heidän matkansa turvaamisen taloudenhoitajia, kunnes he ovat valmiita ottamaan täyden vastuun oman aluksensa ruorista. Antakaa minun kuvailla, mitä tarkoitan “suuruudella”. Käytän sanaa “suuruus” lasten kannalta, koska se viittaa lapsen kohtalon kutsuun. Jos uskot, että jokainen meistä on syntynyt joksikin erityiseksi maailmassa ja antamaan parasta siitä, keitä olemme, meidän on vastattava kohtalomme kutsuun ja työskenneltävä kohti “suuruuttamme”. Sinun täytyy uskoa lastesi kykyihin. Sinun on osoitettava heille, että olet heidän nurkassaan ja että arvostat heidän lahjojaan ja matkaansa. Sinun täytyy aidosti uskoa heidän unelmiinsa. Kun he ovat nuoria, sinun on oltava heidän “unisiepparinsa”. Kuuntelemalla heidän keskustelujaan, ottamalla heidät mukaan keskusteluihin ja kun he vanhenevat ja voivat kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan, sinun on rohkaistava heitä kirjoittamaan päiväkirjaa.
Ehdotan, että on tärkeää tallentaa heidän taideteoksensa ja tarinansa, joita he kirjoittavat koulussa, dokumentoimaan paitsi kasvuaan ja kehitystään, myös tyydytyksen tunnetta, jonka he saavat, kun he ajattelevat, että arvostamme sitä, miten he ilmaisevat itseään. Heidän itsetuntonsa on säilytettävä ehjänä, jotta he voivat selviytyä ja menestyä niiden kokemusten kautta, joita he saavat toteuttaessaan unelmiaan ja täyttäessään kohtalonsa “suuruuteen”. Sinun on raivattava polku heille heidän kehitysvuosinaan varmistaaksesi, että muut ihmiset eivät tuhoa heidän itsetuntoaan. Muista, että annat lastenhoitajille, ohjelmajohtajille, opettajille, valmentajille ja muille lapsesi kanssa vuorovaikutuksessa oleville ihmisille voimakkaan aseman. Sinun on varmistettava, että heillä on positiivisia vaikutteita ja että he eivät tee tai sano asioita, jotka tuhoavat lapsesi itseluottamuksen.
Ajattele sitä, kun olit lapsi ja kerroit ihmisille, millainen sinusta tulee isona. Ajattele dramaattisia leikkitoimintoja, joihin osallistuit teeskennellessäsi olevasi joku, jota ihailit. Uskon, että kun olemme pieniä, meillä on intuitio siitä, keitä olemme ja mitä teemme aikuisina. Uskon, että tulemme tänne tuntien itsemme ja “työmme” maan päällä. Näyttää siltä, että kun sinusta tulee aikuinen, on hetkiä, jolloin voit katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka lapsena tekemäsi asiat ovat jättäneet jäljen siihen, mitä teet aikuisena. Mitä ajattelit tekeväsi aikuisena? Työskenteletkö työssä vai vastaatko jumalalliseen kohtalokutsuun ja teet “elämäntyötäsi”? Tiedätkö, että työn ja “elämäntyön” tekemisen välillä on ero? Työ on jotain, mitä teet ja lopulta jäät eläkkeelle. “Elämäntyösi” on jotain, mitä sinut on kutsuttu tekemään, ja se kattaa sen, kuka olet, mitkä ovat lahjasi ja mitä annat maailmankaikkeudelle. Se ei ole jotain, josta jäät eläkkeelle; Se on jotain, joka jättää jälkenne ihmiskunnan parantamiseen. Monia meistä ei rohkaistu seuraamaan unelmiamme ja astumaan ulos “turvallisuuden” laatikosta. Miten vanhempasi reagoivat, kun kerroit heille: “Kun kasvan isoksi, minusta tulee astronautti?”
Muistan niin elävästi, että jo lapsena kokosin naapuruston lapset takapihallemme opettamaan koulua. Meillä oli iso 4 auton autotalli, jonka isäni muutti meille leikkihuoneeksi, ja joka päivä koulun jälkeen pelasin koulua. Kesän aikana sain naapurini ja ystäväni mukaan teatterituotannon luomiseen. Harjoittelimme ja harjoittelimme, kunnes luulimme, että se oli täydellinen. Sitten perhe nimettiin yleisöksi, ja me esiinnymme. Kun tulin teini-ikäiseksi, opetin pianonsoittoa naapuruston lapsille. Tuntui siltä, että koko elämäni on ollut lapsista huolehtimista, lasten puolustamista, lasten opettamista tai lapsia opettavien opettajien kouluttamista. En todellakaan voi kuvitella, etten tekisi työtä, joka ei koske lapsia tai nuoria jollakin tavalla. Tiesin pienestä pitäen, että minulla oli kohtalon kutsu työskennellä lasten hyväksi. Ammatillisen ja henkilökohtaisen kehitykseni eri vaiheissa oli valaistumisen hetkiä, jotka paljastivat minulle suunnan, jonka valitsisin. Ymmärsin, että minulle annettiin vastuu lasten elämänlaadun turvaamisesta maailmanlaajuisesti.
| Kahdeksas luku Pohdinta |
| Harjoitus: Muistele omaa lapsuuttasi ja kokeile luodaksesi uudelleen fantasiasi: Kuka olisit isona? Mitä tekisit ammatillisesti? Miltä elämänlaatusi näyttäisi? |
