
Tiistai – Päivä 16: Totisesti hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä: (Siunaus)
Monille meistä meillä on rituaali, joka tehdään uskonnollisten ja kulttuuristen ilmaisujemme kautta rituaalien kautta vauvan uuden elämän siunaamiseksi. Näen tämän aina tapana, jolla perhe ja uskonnollinen yhteisö tai etninen yhteisö ottaa vastuun paitsi toivottaa uusi sielu tervetulleeksi, myös ottaa aktiivinen vastuuntunto ohjatakseen, suojellakseen ja hoivatakseen tuota sielua syntymästä taivaalliseen valtakuntaan siirtymiseen. Se on tuon sielun maallisten kokemusten kehittymistä joka ikinen päivä. Saan aina helppouden ja turvallisuuden tunteen “hengessäni”, kun tiedän, että tämä lapsen siunausrituaali on tapahtunut lapsen elämässä.
Se on myös tapa kiittää “Suurta Henkeä” tai sitä, mikä on sopusoinnussa tuon perheen uskonkäsitysten kanssa, tuon lapsen elämän lahjasta. Kiitollisuus elämän siunauksesta on ratkaisevan tärkeää suhteessamme tuohon lapseen. Se luo pohjan lapsen ihmissuhteille ja heidän itsetunnolleen, joka heijastuu hänen itsekunnioitukseensa. Unelmamme toisistamme tulisi olla, että jokainen voi elää siunattua hyvyyden, armon, myötätunnon, rakkauden ja rauhan elämänkokemusta. Nämä siunaukset ovat osa syntymäoikeuttamme. On lahja kulkea läpi elämän tunteen ne monet tavat ja kerrat, joita sinua on siunattu.
Kun olemme lapsia, me vain uskollisesti, tietämättä edes miksi tai mitä se tarkoittaa, toimimme elämämme peittävien siunausten suojeluksessa. Uskon, että kun vanhemmat, perheenjäsenet ja läheinen yhteisö, joka on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, tunnistavat siunaukset omassa elämässään ja osoittavat, kuinka nuo siunaukset vaikuttavat heidän elämäänsä, me täytämme velvollisuutemme heitä kohtaan.
“Laske siunauksesi, nimeä ne yksitellen. Laske siunauksesi ja katso, mitä “Suuri Henki” on tehnyt. Laske siunauksesi, nimeä ne yksitellen. Laske monet siunauksesi ja katso, kuinka siunatuksi elämäsi on tullut.”
Leave a comment