Heart4kidsadvocacyforum's Blog

Keskiviikko – Päivä 17: Ja minä asun Herran huoneessa  (Turvallisuus)

“Asuminen Herran huoneessa” on minulle kaksitahoinen sanoma.  Ensimmäinen näkemäni talo viittaa alkuperäiseen kotiimme, josta saimme alkumme “Luojamme” tietoisuudesta ja unelmista.  Tuo pyhä tila, jolla ei ole alkua tai loppua, mutta joka on ja toimii ikuisuuden valtakunnassa.  Ei ole olemassa lineaarista aikakehystä, ja tulemme ja menemme jokaisen iteroinnin myötä siitä, mikä sisältää ikuisen sielumme ja sieluolemuksemme .  Tämä tulee sinulle niin selväksi, kun työskentelet pienten lasten kanssa. 

Lapsuus on kehityksen aikakautta, jolloin heidän olemuksensa olemus on niin estotonta ja raakaa.  He näkevät maailman ja osallistuvat maailmaan aidosta jumalallisesta identiteetistään.  Ne ovat varmasti edelleen yhteydessä “Lähteeseen”, josta ne tulevat.  He ovat tietoisia ja heillä on tunne, ja joillekin lapsille “muisto” taivaallisesta kodistaan.  Toivon, että minulla olisi tuo muisto, mutta minulla on se tunne lapsuudesta lähtien ja olen pitänyt siitä kiinni.  Tämä “taivaallinen koti” pitää sisällään niin paljon rakkautta ja myötätuntoa ihmisyyttämme kohtaan ja huolehtii siitä, että jokaisesta meistä huolehditaan jumalallisen identiteettimme ja tarkoituksemme mukaisesti. 

Toinen talo on fyysinen kehomme, jossa asuu “sielumme”, kun saamme fyysisen muotomme.  On paljon työtä ja aikomusta huolehtia antaumuksella tästä ruumiista, joka asuu sielussamme.  Se on herkkä niin monille negatiivisille vaikutuksille, jotka eivät vaikuta vain fyysisyyteen, vaan myös sielun olemukseen.  Meidän on oltava vastuussa fyysisen kehomme ylläpidosta ja kehityksestä sekä henkisestä kehityksestämme.  Me ja vain me olemme vastuussa kasvustamme ja kehityksestämme tällä maallisella tasolla. Tämä elämän lahja, joka tarjoaa meille sekä maallisen asuinpaikan että taivaallisen turvasataman, kun siirrymme tästä maailmasta seuraavaan. 

Miten suuren turvallisuuden tunteen kanssa voimme elää ja matkustaa ulottuvuudesta toiseen.  Olemme niin siunattuja, että meille on annettu lahjaksi tämä elämä ja tieto siitä, että on vielä enemmän tulossa, enemmän opittavaa ja enemmän annettavaa.