Heart4kidsadvocacyforum's Blog

Lapset ovat suurin lahja ihmiskunnalle.

Tänään aion jakaa otteen kirjani  kymmenennestä luvusta – “Vanhemmuuden lahjan omaksuminen: Kuinka luoda rakastava suhde lapsiisi”.

Saatavana: Amazon ja Barnes and Noble sekä Xlibris.

Tämä on vain esimakua luvusta!

Kymmenes luku

“Elä esimerkin mukaan”

Leilanin kanssa leikkitaikinan tekeminen esikoulussa

Kuinka moni täti saa veljentyttärensä esikoululuokkaan?

Ja nyt teen edelleen leikkitaikinaa veljentyttärelleni ja veljenpojilleni>

“Esikoulun opettaminen oli ja on edelleen suurin intohimoni.  Toivon, että olen todistanut tyttärelleni, että olen työskennellyt saavuttaakseni kaiken potentiaalini, mutta että olen vastannut “kohtalonkutsuuni”. “On tärkeää, että näytämme esimerkkiä lapsillemme

Ymmärrän

Ymmärrän, että minulla on vastuu olla kaikkea mitä voin olla, joten tiedät, että odotan sinun tekevän samoin.

Lainausmerkkejä: Bertrand Russell sanoi kerran: “Onnellisuuteen, joka on aidosti tyydyttävää, liittyy kykyjemme täysimääräinen harjoittaminen ja täydellisin oivallus maailmasta, jossa elämme.” Goethe sanoi kerran: “Minne tahansa ihminen sattuu kääntymään, mihin tahansa ihminen ryhtyykin, hän päätyy aina palaamaan sille tielle, jonka luonto on hänelle viitoittanut.” Anne Frank sanoi kerran: “Vanhemmat voivat antaa vain hyviä neuvoja tai ohjata heidät oikeille poluille, mutta ihmisen luonteen lopullinen muodostuminen on heidän omissa käsissään.”

Kysymys:

Kuinka osoitan lapselleni, että tunnen olevani sen parhaan arvoinen, mitä elämällä on tarjota, että rakastan ja kunnioitan itseäni, että pystyn ilmentämään rajattomia mahdollisuuksia elämässäni ja siksi odotan heiltä samaa?

No, luulen, että vastaus tähän kysymykseen on upotettu siihen, miksi kirjoitan tätä kirjaa.  Vuosien ajan olen luvannut ja minua on pyydetty kirjoittamaan siitä, mistä olen intohimoinen “lapsista”.  Siskoni Patti ja minä olemme käyneet lukuisia keskusteluja elämämme ohjaamisesta ja uskosta vastaamisesta “kohtalokutsuumme”.  Jokainen perheessämme on seurannut vanhempiemme polkua palvella muita.  Kolme meistä opiskelee ja yksi työskentelee kansallisessa ja kansainvälisessä terveydenhuollossa.  Kaikki tiivistyy siihen, että yritetään muuttaa muiden elämää varmistaakseen, että heillä on pääsy täyteen ja merkitykselliseen elämään.  Vanhempina meidän kaikkien on täytynyt tehdä uhrauksia, mutta loppujen lopuksi Suuri Henki näyttää aina keksivän keinon pitää lupauksensa meille.  Suuri Henki lähettää meidät tänne täyttämään tarkoituksemme, emmekä lähde tästä maailmasta ennen kuin työmme on tehty.  Joten meidän on siirryttävä eteenpäin elämässämme ja etsittävä tarkoituksellisesti tapoja ja tilaisuuksia olla kaikki mitä voimme.  

Siskoni Patti ja minä olemme siinä käsityksessä, että lapsemme odottavat nähdäkseen, kuinka pitkälle aiomme venyttää itseämme.  He ovat nähneet meidän menestyvän ammatillisissa pyrkimyksissämme, mutta he eivät ole nähneet meidän astuvan ulos laatikosta ja kokeilevan jotain epätavallista hyvin pitkään aikaan.  Meillä oli tapana unelmoida mitä fantastisimpia ideoita ja yritimme itse asiassa toteuttaa joitain niistä.  Jotenkin häiritsemme itseämme antamalla työmme ottaa vallan.  Ymmärrän nyt, että tämä on oikeastaan tekosyy epäonnistumisen välttämiseksi.  Voi hyvänen aika, tuliko tämä uskon puute todella minusta?  Kuinka voin tukea lapseni unelmia ja kohtalon kutsua, jos en usko ja toteuta omiani?  Kuinka voin odottaa lapseni olevan itsevarma ja seikkailunhaluinen, jos en kokeile uusia ja erilaisia asioita? Patti sanoi, että olemme liian mukavia, emmekä halua ottaa riskiä luultavasti väärällä turvallisuudentunteellamme.  Väitän, että voimme tehdä useamman kuin yhden asian kerrallaan.  Avain on jälleen kerran tasapaino.  Sinun on priorisoitava aikomuksesi.  Sinun on asetettava työsi tai “työsi” perspektiiviin.  Olen siunattu, en siksi, että rakastaisin erityisesti “työtäni”, vaan tiedän, että teen juuri sitä, mitä “Suuri Henki” haluaa minun tekevän “kohtalonkutsuni” suhteen.  Tiedän myös, että minut on kutsuttu tekemään enemmän kuin mitä teen.  On olemassa raamatullinen sanonta: “Niille, joille on annettu paljon, odotetaan paljon.”  En halua, että lapseni on yksi niistä niin sanotuista “ylisuorittajista”. Haluan vain, että hän on kaikkea sitä, mitä hänet on suunniteltu olemaan, ja että hän antaa sen, mitä hänet on kutsuttu tekemään maailmassa.

Näyttää siltä, että jos elämme pyhässä aikomuksen tilassa, löydämme uusia asioita itsestämme ja lahjoistamme.  Voimme jättää nuo lahjat huomiotta tai hyödyntää niitä.  Lapsemme tarvitsevat meidän näyttävän esimerkkiä noiden haasteiden hetkien ymmärtämisessä ja niiden muuttamisessa tilaisuudeksi ilmaista nerouttamme ja luovuuttamme.  Laitoimme pyörän liikkeelle.  Nostamme rimaa sille, mitä kovalla työllä ja päättäväisyydellä voidaan tehdä.  Heidän on nähtävä, että elämme elämäämme innostuneesti ja tarmokkaasti.  Tämä ei tarkoita, että eläisimme fantasiamaailmassa, jossa on kaikki ylä- ja alamäet, mutta se tarkoittaa, että voimme tarttua tilaisuuksiin haastaa itsemme ja kilpailla itsemme kanssa todistaaksemme itsellemme, että olemme “elossa” ja elämme elämää täysillä!

Kymmenes luku Pohdinta

Harjoitus: Kuvaile asioita elämässäsi, jotka saattavat estää sinua olemasta kaikkea sitä, mitä sinulla on potentiaalia olla. Kuvaile, mitä voit tehdä purkaaksesi niiden asioiden kuolleen painon, jotka estävät sinua olemasta täydessä potentiaalissasi.

Asiat, jotka pidättelevät minua:	Tapoja purkaa omapainoa:

Vain makua!