Heart4kidsadvocacyforum's Blog

Kuka on “Kristus”, että kaikki tuntuvat luulevan tietävänsä totuuden siitä, kuka Hän on ja mitä Hänen odotuksensa meiltä ovat?

Kun “henki” puhuu, minä “kuuntelen ja teen”!

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä , miksi tämä tuli esiin “hengessäni”, mutta se on seurannut minua jo pari päivää.  Minun ja “Suuren Hengen” välillä käydään iso keskustelu, jossa tuntuu siltä, että tunteissani on jonkinlainen ärtymys.  Joka päivä, kun se nousee esiin, tuntuu siltä, että paljastuu uusi puoli, joka saa minut haluamaan löytää lisää totuutta siitä, “kuka Hän oli fyysisessä elämässään” ja kuka Hän on “hengellisessä elämässään” tänään. 

Selvennän, että suhteeni Kristukseen on henkilökohtainen, ja vaikka kasvoin juutalais-kristillisessä kodissa, isäni ollessa vihitty United Church of Christ -kongregationalistinen pappi, tulin tähän henkilökohtaiseen suhteeseen Kristukseen lapsena yksin.  Se on jotain, mikä on juurtunut sieluuni ja on kunnioittavin ja pyhin osa minua.  Se on hyvin yksinkertainen ja kommunikoiva suhde, jonka parissa olen elänyt elämäni.  Se on värittänyt sitä, miten näen ja elän elämääni.  Sanani ja tekoni ovat linjassa tuon suhteen kanssa.  Rakkautta ja huolenpitoa, jota saan tuosta suhteesta, ei voi kuvailla, vaan olen kokenut vain jokaisessa haasteessa, jonka olen kohdannut tässä elämässä.  Hänen johdatuksensa seuraaminen ja Hänen kanssaan neuvotteleminen on ollut se kallio, joka pitää minut maassa.  Näen, miten Hän voi työskennellä kanssani ja puolestani elämässäni.  Tunnen, kuinka Hän haluaa meidän elävän ilon ja runsaan elämän, mutta ei muiden ihmisten kustannuksella, joten tässä vaiheessa sivilisaatiossamme Hän on enemmän kuin järkyttynyt (ja tiedät, että Hän voi suuttua) Hän on sopiva sitoutumaan siihen, mitä Hän todistaa ihmisyydessämme.  

Se, mikä minulle tänään jatkuvasti tulee mieleen, on – “Kristinuskoa ei ole ilman Kristusta, mutta Kristus on ilman kristinuskoa”.  Kristus ei perustanut kirkkoa; Hän sytytti elämäntavan.  Kirkko rakennettiin myöhemmin hallitsemaan, painostamaan ja hallitsemaan tätä liikettä.  Ei voisi olla ilmeisempää, että instituutiot säilyttävät vallan, mutta liikkeet säilyttävät “Totuuden”.  Liike ei ole uskonto.  Aluksi tätä liikettä kutsuttiin nimellä “The Way”.  Liikkeen painopisteenä oli yhteinen elämä, joka huolehti köyhistä ja sairaista, oli radikaali rakkauden ja vieraanvaraisuuden ilmaisemisessa, uskoi väkivallattomuuteen, luokka- ja sukupuolitasa-arvo oli ja itse asiassa naiset olivat keskeisiä varhaisimmassa Jeesus-liikkeessä johtajina, todistajina ja kotiyhteisöjen isäntänä. He elivät oikeutta.  Tämä liike edusti opetuslapsia, ei oppia. 

Miten pääsemme takaisin “The Wayhin”?  Miten voimme etsiä totuutta siitä, mitä Kristus meille odottaa, jotta voimme elää elämänlaatua, joka ilmentää rauhaa, rakkautta, armoa, armoa, armoa, iloa ja myötätuntoa?  Mikä on se, että jokaisella meistä on “jumalallinen kohtalo täytettävänä, joka auttaa tuomaan maailmaan, jonka Kristus tietää, että “Jumala”, “Suuri Henki”, “Yksi Lähde”, tarkoitti meidän perivän?  Ole selvä, en sano, etteikö meillä pitäisi olla “jumalanpalvelushuoneita”, vaan palvonta, joka on vailla totuutta ja periaatteita, joiden puolesta Kristus kuoli, on kristinuskoa ilman “Kristusta”!

Tänä uutena vuonna aion tutkia ja etsiä lisää totuutta ja tietoa Kristuksesta sekä Hänen sydämensä toiveista, joten jos minut kutsutaan jakamaan, teen sen, ja jos se on vain oman hengellisen kehitykseni vuoksi, se on Hänen tahto. 

Olen aina rakastanut sitä virttä, joka on uskoni kulmakivi-

“Minne Hän minut johdattaa, minä seuraan,

Minne Hän minua johdattaa, minä seuraan,

Minne Hän minua johdattaa, minä seuraan,

Menen Hänen kanssaan, Hänen kanssaan, koko matkan!

Uskon, että tästä tulee uskomaton löytöretki ja ymmärrys!